Leipääntyminen

Julkaistu alun perin 19.8.2007

Reilut kaksi vuotta pappeutta takana. Joko uhkaa leipääntyminen?

Ainakaan blogia ei ole tullut paljoa ensimmäisen vuoden jälkeen kirjoiteltua. Alkumetreillä uusia oivalluksia viran luonteesta tulee paljon: niin moni asia on uutta ja aistit valppaina. Ja ainakin itseni kohdalla myös töitä oli vähemmän: kun aikansa katsoo, missä tarvitaan työtä, lähtee niille pelloille ja kirjoittamisaikakin hupenee. Iltaisin usein väsyttää, se on rehellinen tunnustus, eikä kirjoituskone aina houkuta.
"Virta vie mukanaan, mutta matkasta voi aina nauttia. Joskus on kovempaa kyytiä, jolloin keskittyy pinnalla pysymiseen; toisinaan, suvannoissa, voi rauhassa katsella ympärilleen, kellua. Ja aina armo on se, joka kannattaa."

Keskustelin leipääntymisestä useamman kerran virkaveljien kanssa työhön perehtyessäni. Heidän viestinsä oli, että pappina olo vaatii hyvää psyykkistä kestävyyttä, mutta työnkuvaltaan virka ei koskaan ole tyhjentävästi läpikäyty. Ihmiset ovat pohjimmiltaan samoja, mutta joka päivänä odottavat uudet haasteet heidän kanssaan. Inhimillisen elämän rikkaus, hyvässä ja pahassa, ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä. Pappina pääsee näkemään toisinaan syviin vesiin. Pohjalta voi löytyä hämmästyttäviä aarteita – tai, useammin, kuvottavaa mutaa. Luonto on kuitenkin aivan perustaltaan puhdasta. Sen muistaminen auttaa myös jaksamisessa. Jostain nämä saasteet ovat kertyneet matkan varrelta. Niiden alta löytyy kasteen puhdas vesi, lapsen autuas katse.

Tämä ei ole kommentti perisyntiä vastaan, vaan pikemminkin sen puolesta. Niin suloisia kuin vauvana olemmekin, yksikään meistä ei vanhukseksi pääse tekemättä monenlaista väärää ja jättämättä monenlaista hyvää tekemättä. Tässä vastaukseni esimerkiksi Toni Edelmanille, joka viime viikon Kotimaassa kummasteli perisyntiä. Painovoiman tavoin se painaa ihmisiä alaspäin, niin kauniita olentoja kuin me parhaimmillaan saammekin olla.

Siinä mielessä kyllä leipäännyn, että ehtoollisleipä kantaa, estää nääntymästä. Viini virvoittaa, Kristus kirkastuu ja jaksaa jatkaa matkaa. Vaikka saarna ei juuri tänään olisikaan erityisesti puhutellut.